Tässä nyt viimein tämä toinen, ja viimeinen osa osastopäiväkirjaa. 

Olen nyt jo pari viikkoa ollut kotosalla, mutta en ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä.

 

2.12.

Ollut psyykkisiä kipuiluja, niin kaipaa myös fyys. kipua... Poltin itseäni kahdesti tupakalla...

Stressaan eräästä sukulaisuussuhteesta kohtuuttoman paljon. Eräs sukulainen ehdotti, että mitä jos yhdessä juteltaisi tälle sukulaiselle, mutta mua ahdistaa ajatuskin siitä..

En oo varma näkeekö tää eräs sukulainen mun tilitiedoista, että oon ostellut sairaalan juoma-automaatista juomisia..

Kävin kävellen kaupassa, ahdistusta meinasi pukata kun oli niin paljon ihmisiä liikkeellä..

 

4.12.

Ei kaduta, että poltin itseäni tupakalla viikonloppuna, ainoastaan ärsyttää etteivät jäljet ole näkyvämpiä.

Meinasi ruveta dkt-ryhmässäkin ahdistamaan, kun oli jotenkin niin "läheinen" aihe..

Tekisi mieli viiltää vas. ranteen peukalon puoleista kohtaa..

 

5.12.

Illalla oli taas jotenkin paha olla, toivoin että joku kuristaisi tai voisin hirttäytyä.. Olin myös kuulevinani nimeäni toistettavan pariin kertaan.. Toivoin myös, etten enää jonain aamuna heräisi..

Yhdessä laulussa sanotaan hyvin: "en mä jaksais elää mut en halua kuolla".

Sauna hieman piristi.

 

6.12.

Stressaan eräästä sukulaisuussuhteesta niin paljon.. Oon miettinyt, että voisko joku hoitaja soittaa tälle sukulaiselle ja kertoa mun tilanteesta. 

Kerroin itse viestillä, kyseli että oonko hoitamassa vai itse hoidettavana, sitten kysyi että miksi, toivotti sitten paranemisia ja kyseli koska pääsen pois jotta voitaisiin nähdä. Pelottaa vähän, että jos hän taas rupeaa kuittailemaan jotenkin..

Ollut psyykkistä kipuilua, niin kaipaisi myös fyysisisiä tuntemuksia, harmittavasti mielessä pääasiassa itsensä satuttamiseen liittyviä ajatuksia..

 

7.12. 

Illalla taas nukkumaan käydessä tuli pahoja ajatuksia: "haluaisin tappaa itseni, mutten tiedä miten".. Väsymyksen piikkiin.. En oikeasti haluaisi kuolla, mut en myöskään jaksaisi elää..

Ärsyttävää/inhottavaa, kun näen aina välillä unta siitä, että erän sukulainen lähentelee, on aina mustasukkainen tai harrastaa seksiä kanssani..

Inhoan mun kroppaa, haluaisin olla 10-20 kg hoikempi, jotta olisin terveessä painossa..

Tekisi mieli lavastaa oma kuolema, jotta näkisi miten sukulaiset  ja läheiset reagoivat ja ketkä oikeasti välittää.

Tänään ollut taas jotenin väsynyt ja masentunut mieliala.. Ärtynytkin..

Jotenkin mua pelottaa liikkua yksin pimeällä.. Pelottaa myös nukkua yksin..

 

9.12.

Kodista on tullut jotenkin ahdistava paikka.. Pyrin elämään ja olemaan mahdollisimman hiljaa.

Poltin taas itseäni tupakallakin pari kertaa.. Tekisi mieli kokeilla viiltämistäkin, että vieläkö se tuntuu samalta kuin ennen..

En mielelläni käy kotona suihkussa tms, välillä on montakin viikkoa etten käy pesulla.. Ihan vaan, ettei naapurit tarkkaile kuinka usein ja pitkään oon suihkussa.. Pyykkien ja tiskien kanssa sama..

Oon kotona koko ajan tosi stressaantunut ja ahdistunut.. Aina kun naapurista tai käytävästä kuuluu ääniä, mun koko kroppa jäykistyy ja kuuloaisti terävöityy.

En vieläkään uskalla nukkua selkä oviaukkoa kohden, enkä myöskään siten, että näen oviaukon.

 

11.12.

En uskalla öisin nukkua selällään, koska pelkään että kuorsaan ja häiritsen huonekaveria (vaikka hänkin kuorsaa).

Nukuin jotenkin levottomasti. Naapurihuoneen asukaskin kävi pari kertaa ovella etsiessään omaa huonettaan..

 

12.12.

Nukuin yöllä taas melko huonosti, näin painajaisiakin. Heräsin neljän jälkeen ja kävin vessassa, nukahdin onneksi nopeasti uudestaan.

Huonekaverin kuorsaus häiritsi illalla nukahtamista, piti laittaa puhelimesta kuulokkeiden kautta syvärentoutumisharjoitus. Ennen nukahtamista tuli myös pari kertaa aistiharhoja, että huoneessa on joku..

Pelkään välillä omia ajatuksiani: jos joku kuorsaa, niin tekee mieli painaa tyyny kuorsaajan kasvoille.

Jos jonkun kännykän linssi/kamera on yhtään mua päin, niin pelkään/tuntuu et mua kuvataan. Ehkä kuva lähetetään jollekulle ja/tai musta puhutaan pahaa. 

Tuntuu myös siltä, kuin joka puolella olisi valvontakameroita (ilmastointipöheltimisissä ja huoneessa jossakin). Pelottaa myös, että mua tarkkaillaan aina et kauanko viivyn suihkussa.

 

13.12.

Teen tässä käsitöitä, hetki sitten olin kuulevinani askeleita takaantani, mutta ei siellä ollut ketään. On myös sellainen tunne, että mua kuunnellaan. 

Jotenkin pelokas tunne koko ajan.

Haluaisin kotiin, jotta voisin taas vahingoittaa itseäni..

Oon pari kertaa ollut kuulevinani kärpäsen surinaa.

Iltaröökillä olin näkevinäni kaksi nopeasti liikkuvaa varjoa. Toisen tupakkaparvekkeen lattiassa (ajattelin että joku muukin tulossa tupakalle, mutta ketään ei näkynyt) ja toisen ulkona. 

Aistin taas pahan läsnäolon, mutta se on lievempää kuin aiemmin. 

Olin kuulevinani veden loisketta, sellaista kuin joku räiskyttäisi vettä toisen päälle.

 

14.12.

Jotenkin tosi väsynyt olo taas tänään, ennen lounastakin otin nokoset. 

En jaksanut dkt-ryhmässäkään keskittyä. Muutenkaan en oo oikein jaksanut keskittyä mihinkään.

Jos mä haluaisin, voisin tästä vihkosta irrottaa niitin ja sillä jollain tavalla satuttaa itseäni..

Tuntuu et kaikki kaverit on saaneet elämässään paljon aikaiseksi, itse en mitään. Mulla ei oo parisuhdetta, lapsia, omistusasuntoa, ammattia.. 

Jo toista vaiko kolmatta iltaa levottomat jalat vaivaa.. En saa unta oireiden takia.

Tänään myös ollut sellaista etovaa oloa silloin tällöin. 

 

17.12.

Tänään oon taas viihtynyt omissa oloissani, kun jotenkin kaikki äänet häiritsee..

Ennen lounasta pelattiin Rummikubia, mulla ei meinannut keskittymiskyky riittää, mutta selvisin kunnialla. 

En oikein jaksa/oo kiinnostunut tekemään mitään.

Kiva kun ei oo huonekaveria, saa olla rauhakseen. 

 

Tuli jostain taas viiltelyajatuksia.. Tupakallakin voisin polttaa itseä..

 

Taas sellainen fiilis, että kotiin kun pääsen, niin teen itselleni jotakin, en mitään lopullista kuitenkaan. 

Jotenkin ärsyttää ihmisten puhekin, ei jaksaisi millään kuunnella. Tuntuu välillä ihan fyysisenä pahoinvointina. En jaksaisi koko aikaa huoneessakaan olla.

 

18.12.

Jotenkin taas tosi vahvoina itsetuhoiset ajatukset. Jos olisin kotona, niin aika varmasti polttaisin itseäni tupakalla, viiltelisin tai ottaisin lääkkeitä (avaamaton purkki) enemmänkin..

 

19.12.

Illalla taas kesti ennen kuin sain unta, ja sitten kun sain unta, heräilin muutaman kerran. Ennen nukahtamista tuli taas kuin taikaiskusta kuolema-ajatuksia: "haluan kuolla" ja "tapan itseni"..

Tulevaisuus ja taloudellinen tilanne stressaa niin pirusti, etten jaksais enää.. Kun tiedän, että musta ei oo kokoaikaiseen työhön, ei oo koskan ollutkaan. En sit tiedä, toimisko ilta- tai yöpainotteinen työ, kun osa-aikaisesti se ainakin luonnistuu. Ja sit jos tukiinkin tulee niitä suunniteltuja leikkauksia, niin miten tuun pärjäämään.. Ahdistaa myös, että mitä voin tulevaisuudessa tehdä, kun on tuo välilevyn pullistuma..

 

26.12.

Kuolema-ja puukotusajatuksia taas.. "voisin kuljettaa vaatteissani mattopuukon tai keittiöveitsen ja puukottaa vastaanottavaa hoitajaa" ja "en jaksais enää elää, mut en haluais kuollakaan"..

Parina päivänä kotona ollessa tehnyt mieli polttaa itseä tupakalla, mut oon hillinnyt itseni. 

Äidin luona meni ok, mut kotona ahdistanut ja nukkunut tosi levottomasti. Ei auttanut melatoniinikaan, huomasi ainoastaan noista ajatuksista että melatoniini otettu..

 

27.12.

Stressaa se tuetun asumisen homma, kun kotona sellainen kaaos.. Tekisi mieli muuttaa pienempään asuntoon.

 

Tekisi mieli riehua, heitellä tavaroita jne..

 

28.12.

Ennen iltapalaa oli levoton olo, nyt nukkumaan käydessä taas ahdistaa ja pelottaa. Ensin olin kuulevinani pari kappaletta joltakin poikabändiltä, ja nyt olen kuulevinani jotain hyräilyä (sellaista kuin mitä kauhuleffoissa joskus kuuluu kun joku nainen hyräilee). Jotenkin pelottavaa, ehkä hieman pahantahtoistakin.. Hyräily kun lakkasi, kuulosti siltä kuin joku olisi soittanut nokkahuilua, sen jälkeen vielä viheltelyä..

 

29.12.

Pitikin katsoa kauhuleffa heti kun kotiutui.. Iski melkoinen ahdistus ja pelkotilat.. Tuntui vahvasti siltä, että naapurit taas tarkkaili, ja pelkäsin että mun asuntoon murtaudutaan ja mulle tehdään jotain pahaa.. Ahdistus ja pelkotilat olivat niin voimakkaita, että tuntui että osasto olisi parempi paikka olla, mutta sain otettua pienet unet niin helpotti.

 

31.12.

Onneksi uv on vain kerran vuodessa, koska mulle on lapsena jäänyt traumoja ilotulitteista (lähinnä padoista). Maailman sotatilannekin vaikuttaa..

 

1.1.

Oon taas mietiskellyt, et mitä työtä pystyisin tekemään, kun on oikeastaan aina ollut näitä psyykkisiä ongelmia, ja keväällä mulla todettiin mm. välilevyn pullistuma..

 

Tuli taas mieleen ajatus, että en vaan jaksaisi enää elää..

Edelleen pelottaa makkarin oviaukko pimeällä..

 

2.1.

Pelkään vieläkin, että eräs sukulainen tarkkailee mun tiliä ja tilitapahtumia..

 

 

Siinäpä se. Jestas että oon ollu fucked up..

 

Edelleen on ahdistusta, itkuisuutta ja pelkotiloja, mutta muuten oon voinut paremmin.