En oo reiluun pariin vuoteen kirjotellut tänne mitään, joten katsotaan mitä tästä tulee.

Aiheena siis avoimet suhteet. Haastattelin muutamaa avoimessa suhteessa elävää ihmistä (vaikka olenkin huono keksimään kysymyksiä, annoin ihmisille aika vapaat kädet kertoa mitä haluavat).

 

Eräs naisihminen ollut avoimessa suhteessa melkein 5 vuotta, ovat seurustelleet yhteensä 9 vuotta. Hän ei itse juurikaan ymmärrä yksiavioisuutta eikä se tunnu hänelle itselleen hyvältä/sopivalta. Miehensä myös sellainen, joka ei koe tarvetta yksiavioisuuteen. Tämä on tämän naisen ensimmäinen parisuhde. 

Heillä sellainen tilanne, että mies ei halua käydä ns. vieraissa, sillä haluaa ylipäänsä vähemmän (seksiä) eikä halua/jaksa mitään säätöjä. Ovat enemmän tai vähemmän aspergereita, ja omien sanojensa mukaan ehkä hieman tunnekylmiä. 

Kummallakaan ei ole mitään tarkkaa rajaa, että mikä ei olisi ok. Mies sitä mieltä, että kokee tämän naisen aikuiseksi ihmiseksi joka osaa tehdä järkeviä valintoja. 

Muiden miesten kanssa vaikeinta se, että heille täytyy saada perille että mitään tunteita ei ole eikä tule olemaan. Naisella ollut nyt kaksi ns. vakkaria jonkin aikaa, ja heidän kanssaan homma toimii. Toinen näistä miehistä ollut myös tämän pariskunnan kanssa kolmistaan. Toisen kanssa ei käytä kumia, muuten aina. Toisella näistä miehistä myös oma suhde taustalla.

Avoin suhde ei ole sama kuin polyamoria, eikä nainen pystyisi polyamoriaan, sillä tosiaan on hieman tunnekylmä. Avoin suhde kuitenkin toimii, ja ovat molemmat onnellisia. Avoin suhde on kuulemma maailman paras asia. "Seksiä se vain on". Miehensä ajattelee sen olevan naiselle yhtä normaalia kuin syöminen, eli jos sitä haluaa enemmän tai sitä tekee muiden kanssa, niin se on ok. 

Kaikille avoin suhde ei sovi. Varsinkin jos asiat ovat valmiiksi huonosti. "Tällä kokemuksella uskon että useampi seksitön parisuhde voisi pelastua jos toinen saisi luvan kanssa käydä vieraissa".

Tämä nainen toivoisi, että asiasta (avoimista suhteista) voitaisiin puhua ilman lokerointia "siellä ne nyt rikkovat parisuhdettaan", ja häpeää/pelkää ns. slut shamingia.

 

Toinen naisihminen ollut myös avoimessa suhteessa. Ei paljoa osannut kertoa, mutta mua kiinnosti lähinnä se, miksi päätynyt avoimeen suhteeseen. Ei kuulemma osannut sitoutua tarpeeksi vakavasti. 

 

Sain myös erään miesihmisen kokemuksia avoimesta suhteesta. Päätyivät tyttöystävänsä kanssa avoimeen suhteeseen, sillä miehellä niin vähän naiskokemusta ennen suhdetta, että halusi kehittää itseään sosiaalisesti ottamaan kontaktia naisiin, sillä on ollut aina hyvinkin epäsosiaalinen. Tyttöystävä ymmärtää ongelman ja tilanteen, ja haluaa auttaa. Molemmat pitävät siitä vapauden tunteesta jonka avoin suhde saa aikaan.

Kopio eräästä vastauksesta: "Ajauduin avoimeen suhteeseen ollessani muutoin loistavassa, mutta seksuaalisesti tyydyttämättömässä parisuhteessa. Seksi muiden kanssa paransi elämänlaatuani, mutta ei pelastanut parisuhdettani. Lisäksi ihastuin kerta toisensa jälkeen. Halusin kovasti että avoin suhde olisi mun juttu, mutta lopulta kai on myönnettävä, ettei se ole." "Toinenkin sellainen tarina oikeastaan löytyy jossa harrastin seksiä yhden pariskunnan kanssa. Pariskunnan nainen tätä minulle ehdotti alunperin, tietämättään mitkä traumat lopulta saikaan asiasta. Tämä nainen alkoi vihata minua ja alkoi uskoa että aina kun ei nää miestään niin hän on minun kanssa panemassa. Pariskunta päätyi lopulta asian tiimoilta eroon."

 

 

Kyselin myös ihmisten mielipiteitä avoimista suhteista:

"En varsinaisesti ole ollut avoimessa suhteessa, mutten usko myöskään kykeneväni enää suljettuun monogamiseen suhteeseen, joten avoin suhde olisi varmaankin ainut vaihtoehto minun kohdallani. Olen ehkä jopa ajautumassa jonkinlaiseen polysuhteeseen"

"En ole ollut avoimessa suhteessa enkä osaa sanoa voisinko olla"

"Olen avointa suhdetta vastaan. Oon sitä mieltä, että kun suhteeseen aletaan, niin silloin ollaan sen yhden kanssa"

"Mun psyyke ei kestäis avointa suhdetta, enkä olis valmis jakamaan mun kumppania muiden kanssa"

"Oon ollut kumppanin kanssa yhdessä 6 vuotta, ja melkein alusta asti ollaan oltu avoimessa suhteessa. Tykkään, ja meillä toimii. Näkisin myös, että todennäköisimmin avoin suhde kaatuu siihen, jos osapuolten välillä on kommunikaatiovaikeuksia"

"Jos se joillekin sopii, ei se ole mulle henk.kohtainen ongelma. Ite en pystyis, kun tiiän että mussa on se ns. omistava puoli, eli mun parisuhde on vaan yhden kanssa. Se on meidän suhde, muita ei panna. Mitään ei avoimia suhteita vastaan ole, toisille se sopii ja toisille ei, suotta siitä alkaa jankuttaa turhan takia. Eihän se ole muiden asia siinä missä seksuaalinen suuntauminen tai päätös hankkia lapsiakaan"

"Hyväksikäyttöä. Toisen pitää yleensä alistua siinä. Rankka mielipide, tiedän, mutta en tunne yhtäkään oikeasti avointa ja onnellista ihmistä joka olisi elänyt avoimessa suhteessa. Rajat on rakkautta, se unohtuu usein kun haluaa enemmän kuin voi toiselle antaa."

"Kaikenlaisia nyky-trendejä parisuhteissa.......

"Siis, miksei vaan pysy samantien sinkkuna jos yhteen ihmiseen sitoutuminen, panostaminen ei riitä vaan pitää loikkia naapuripesiin munajahtiin?"