Elämä ajautui marrakuun alussa siihen pisteeseen, että koettiin terveydenhuollon henkilökunnan kanssa parhaimmaksi että lähden osastojaksolle. Kirjauduin sisään 14.11. 

Nyt olen kotilomalla, niin kirjoitan tähän mitä olen kirjoitellut tuohon osastopäiväkirjaan. Hoitajat ovat kehuneet, että on hyvä että kirjoitan ajatuksiani ylös.

Sitten aloitetaan.

 

15.11.2023

Huonosti nukuttu yö takana. Oli olevinaan kuuma, liian meluisaa (silloisella huonekaverilla oli cpap-laite, mutta sain onneksi korvatulpat niin ne helpottivat). Lisäksi oli vaihtelevasti tosi vahva tunne siitä, että joku tuijotti tai joku oli huonekaverin sängyn vieressä. Ikkunastakin vetää. 

Kokemusasiantuntijan puheenvuoro oli todella samaistuttava. Olen itsekin tottunut suorittamaan ja miellyttämään muita. Tuli myös mieleen kokemus, kun minulla aikoinaan todettiin paniikkihäiriö, niin pari sukulaista pakotti huumetesteihin. Pelottaa, että mitä jos samat sukulaiset saavat tietää minun olevan osastolla, niin mitä sitten keksivät.

Päiväkahvin jälkeen oli pakko ottaa nokoset, silmät eivät vain yksinkertaisesti pysyneet auki. Ennen nukahtamista tuli kuin taikaiskusta pahoja ajatuksia: tapan itseni kun täältä pääsen. Pelästyin itsekin. Laitan tuon ajatuksen väsymyksen piikkiin. 

Pelottaa etten koskaan tule olemaan työkykyinen. Lähestulkoon jokainen työsuhde ja koulutus päättynyt sen takia, etten vain yksinkertaisesti ole jaksanut. Viimeisinkin työsuhde kaatui siihen. Alkuvuodesta olisi tarkoitus lähteä taas koulunpenkille, mutta katsotaan nyt. 

Jonkun tovin jo miettinyt, että haluaisin kokeilla vankilaelämää. En vain tiedä minkä rikoksen tekisin.

 

16.11.2023

Jotenkin ollut pientä ahdistusta taas tänään, mutta ei niin voimakasta että olisi rauhoittavaa lääkettä tarvinnut. Iltaröökilläkin teki mieli polttaa itseä tupakalla. Nukkumaan käydessäkin tuntui hieman siltä, että joku taas tuijotti. En uskalla nukkua selkä ovelle päin.

 

19.11.2023

Ahdistusta pukkaa, mutta onneksi on lääkkeitä olemassa. Jotenkin ahdistaa mahd. kotiloma, vaikka menenkin äidin luo yöksi. Kodista on jostain syystä tullut ahdistava paikka. Siellä ei ole ketään kenelle jutella jos kaipaa juttuseuraa. Ahdistaa naapureiden äänet ja ulkona ajavat autot, että jos joku tietty sukulainen tulee ovelle. Alaovi on toki onneksi lukossa, mutta silti... Ahdistaa edes ajatella paria tiettyä sukulaista, että mitä keksivät jos saavat tietää että olen osastolla. 

Halaustakin kaipaisi silloin tällöin, mutta ei ole oikein ketään jota voisi halata.

Saisipa kerralla useamman kuin yhden rauhoittavan (--> itsetuhoisuus)...

Illat ja yöt aina pahinta aikaa, en oikein itsekään tiedä miksi.

Tuntuu taas siltä kuin joku tuijottaisi. 

En jaksaisi enää säätää taloudellisten asioiden kanssa...

Ahdistaa taas elämä...

 

20.11.2023

Elämä, tai lähinnä tulevaisuus ahdistaa. Kun en koe olevani työ- tai opiskelukykyinen, en ole koskaan kokenut olevani. Ainakaan kokoaikaiseen työhön en pysty, väsyn niin helposti ja voimakkaasti. 

Poissaolokohtauksiakin tulee vähän väliä, ahdistavia...

Kotilomalla, äidin luona. Sairaalassa dkt-ryhmän tunnin "istunto" tuntui 10 minuutilta, saattoi vaikuttaa nuo toistuvat poissaolokohtaukset. 

Pientä ahdistusta havaittavissa, kun äidin luona kaikki verhot auki. Pelottaa, että joku tarkkailee, vaikka ollaankin kerrostalon toisessa kerroksessa ja takapihan puolella puustoa. 

Keskittymiskykykin ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Ulkomaisia ohjelmia katsoessa en pysy tekstityksissä perässä. 

Käsivarsi taas parina päivänä kaivannut jotakin terävää...

 

21.11.2023

Heti aamusta poissaolokohtauksia...

Kävin äsken iltaröökillä, näytti siltä kuin joku olisi seissyt viereisen rakennuksen pihalla ja tuijottanut. Katsottava huomenna valoisan aikaan että vieläkö sama "hahmo" näkyy siellä.

Eräs sukulainenkin yritti soittaa äsken, mutta en huomannut kun olin katsomassa televisiota. Ahdistaa vastata hänen puheluihinsa, kun en haluaisi että hän saa tietää minun olevan osastolla, sitten siitä tietäisi koko suku. Elleivät tiedä jo erään toisen sukulaisen kautta, jonka kanssa ollaan Facebook-kavereita. 

Ikkunasta kun vetää, niin välillä tuntuu siltä kuin joku hengittäisi suotaan mua päin.

Ahdistaa koko elämä...

 

22.11.2023

Jouduin jo aamupäivästä ottamaan rauhoittavaa, kun ahdisti niin paljon. Eräs ystävä oli käynyt päivystyksessä ahdistuksen ja itsetuhoisuuden takia, mutta olivat vaan lähettäneet hänet takaisin kotiin. Kertoi, että oli ollut lähellä ettei ollut vetänyt ranteita auki.

Ahdisti myös se, kun erään sukulaisen kanssa pitäisi soitella tänään.

Tuo rauhoittava rupeaa väsyttämään tosi paljon, haluaisin sen tilalle jonkin muun lääkkeen...

Pelottaa, että ystävä tekee itselleen jotakin.

En muista oliko eilen illalla vai tänään aamupäivästä, kun näin "olohuoneen" pöydällä terävän lyijykynän, niin teki mieli työntää se ranteesta läpi...

Tykkäisin lukea kirjaa, mutta en pysty keskittymään...

Aina kun osaston ovikello soi, pelkään että eräs tietty sukulainen on oven takana.

Ruokakaan ei ole oikein tänään maittanut, mutta olen kuitenkin yrittänyt syödä.

Välillä kun lukee näitä omia kirjoituksia jälkeenpäin, niin iskee katumus/ahdistus siitä, minkälaisia ajatuksia on ollut. 

Erään sukulaisen kanssa soiteltiin äsken, ei vaikuttanut siltä että tietää minun olevan osastolla. Kyseli toki oonko ollut terveenä.

Oon jotenkin niin väsynyt...

Tuulinen ilta, niin talon rakenteet ja tikapuut ääntelevät, olen jotenkin tosi säikkynä ja ahdistunut noista äänistä...

On taas sellainen tunne että joku tuijottaa. 

Yritän olla mahdollisimman hiljaa, etten häiritse "naapureita".

 

23.11.2023

Kävin kävellen kioskilla, teki hyvää.

Naapurihuoneeseen muutti uusi asukas, jostain syystä nosti vanhat traumat pintaan... Pelottaa, että tulee mun huoneeseen...

Jotenkin kotiutuminenkin stressaa, miten pärjään mahd. itsetuhoisten ja psykoottisten oireiden kanssa. Pelottaa sielläkin että joku tulee asuntooni (kenelläkään ei ole vara-avainta, mutta aina on tiirikointimahdollisuus). Kotona ei myöskään ole ketään kenelle puhua jos siltä tuntuu.

Osaston puhelinkin jos soi, niin pelkään että joku sukulainen soittelee ja kyselee minusta. 

Tekisi mieli lukita ovi yöksi, ettei kukaan vaan pääse huoneeseen yöllä. Pelottaa, että joku tulee huoneeseen kun nukun, ja tulee mun viereen tai "puukottaa" mua kynällä. 

Nyt myös sillä mun "näkemällä" hahmolla on kävelykeppi, johon nojaten tuijottaa mua huoneen ovelta. 

Kotona avaamaton purkki rauhoittavia, houkuttaisi kovasti...

 

24.11.2023

Kävin äsken tupakalla, teki taas mieli polttaa itseä tupakalla tai sytkärillä...

Pelkään, että Whatsappissa näkyy mun sijainti, ja että pari sukulaista näkee sitä kautta että oon osastolla...

Jos televisiossa näkyy iltainen/öinen maisema, niin tuo mun "näkemä" hahmo ilmestyy sinne maisemaan (/metsään)... Tarkkailee mua silloinkin kun kirjoitan tähän vihkoon. Se näkyy myös urheilukisojen katsomossa...

Musta tuntuu, et mua kuunnellaan huoneen oven läpi. 

Tekisi taas mieleni ottaa useampikin rauhoittava... Lueskelen netistä voiko tuosta rauhoittavasta saada yliannostuksen...

Nyt tuntuu siltä, että puhelimen kuulokeliitännän kautta mua tarkkaillaan. Piti kääntää puhelinta.

Vaikka huoneessakin valot päällä, niin silti tuntuu siltä et mua tarkkaillaan. 

 

25.11.2023

Heti aamusta taas poissaolokohtauksia. 

Nukuin jotenkin levottomasti ja huonosti, liekö täysikuu tuloillaan. 

Ulkoillessa tuli tunne, että joku seuraa...

 

26.11.2023

Pariin otteeseen tehnyt mieli huudella ihmisille törkeyksiä, kuten "punkero", "unikeko", "rampa"... Kävi myös vettä juodessa mielessä, että olisi lyönyt valaisimen hajalle.

Pari poissaolokohtausta tullut.

Yöllä heräilin pari kertaa.

Ajattelen taas kuolemaa. Sit kun kuolen, niin en halua että musta jää mitään jäljelle, niin ei sukulaisten tarvitse huolehtia hautajaisista jne... Joku erittäin raju auto-onnettomuus tms...

Väsyneenä tulee tosi helposti kuolemaan liittyviä ajatuksia.

Huonekaveri lähti äsken suihkuun, jotenkin mua pelotti jäädä yksin huoneeseen. 

Joitakin vuosia sitten päätin, että sitten kun äidistä aika jättää, niin en minäkään täällä sen jälkeen enää kauaa ole.

 

27.11.2023

Muutin toiseen huoneeseen. Mulla on aina jonkinasteista luottamusongelmaa huonekaveria kohtaan, että mitä jos hän varastaa multa jotakin tai lukee tätä mun päiväkirjaa.

 

28.11.2023

Kävin kävelemässä pienen lenkin. Lumityöntekijä puhui puhelimessa, niin mun ensimmäinen ajatus oli, että "juoruaa" musta mun sukulaisille...

En tiedä onko niskat jumissa vai mitä, muttakun siirrän päätä/katsetta nopeasti, niin tulee sellaisia sähköiskumaisia tuntemuksia...

Lieviä kuolema-ajatuksia taas. Käännyin kasvot seinään päin, niin tuli sellainen tunne että joku seisoi takanani tai istui huonekaverin sängyn laidalla ja tuijotti. Enää se ei onneksi pelota yhtä paljoa kuin aiemmin. 

 

29.11.2023

Otin pienet nokoset aamupalan jälkeen, ennen nukahtamista tuli taas viiltelyajatuksia...

Tänään taas väsyttää jotenkin tosi paljon... Itsensäsatuttamiseen liittyviä ajatuksiakin, pistän ne väsymyksen piikkiin...

Välillä kun sanon jotain, eikä kukaan reagoi mitenkään, niin muutaman sekunnin päästä tulee sellainen olo, että sanoinko sittenkään ääneen mitään...

 

30.11.2023

Luin eilen vai toissapäivänä lehdestä seurantalaitteista/-sovelluksista, aloin miettimään että mitä jos jollakin mun sukulaisella on joku sovellus jolla pystyy seuraamaan mun menemisiä ja tekemisiä...

Pelottaa mahd. kotiloma, että miten selviän viiltelyajatusten kanssa...

 

 

 

Huh, eka osa oli nyt tässä.. Toinen osa tulee jossakin vaiheessa.

 

Niin ja joo, sairaslomatodistuksessa koodi F32.3, eli vaikea-asteinen psykoottinen masennus. Diagnoosi voi vielä muuttua, kun ollaan tehty erinäisiä testejä (mm. Skid2)...