maanantai, 8. elokuu 2022

Elämäni sanat part. 3

Jees, aiheena siis elämäni sanat, sanat jotka kuvastavat mun elämää jollakin lailla. Oon tehnyt samanmoisen postauksen aiemminkin, mut teen nyt uusiksi kun elämäntilanne on ehkä hieman muuttunut edellisestä..

 

A: ajokortti, aitous, avoimuus, alibi (lehti), absolutismi, autourheilu, avuliaisuus

B: bingo, BDSM, blogi, bi, blondi

D: demiseksuaalisuus

E: erityisherkkä, eläinrakkaus, elämäntaparemontti

H: huumorintaju, herkuttelu, hapankorput, Huawei, halailu, hevoset, huomiovaatteet

I: itsenäinen, itsepäinen, introvertti,

J: jääräpää, joustava, juoksu

K: kaksimielinen, koirat, kuuhulluus, kuunteleminen, kahvi, keikkatyöt

L: lenkkeily, lukeminen, läppäri, lääkkeettömyys, lävistykset, logistiikka

M:  mietteliäs, musiikki, Matsmart

N: nukkuminen, nauttiminen, Netflix

O: oppiva, omalaatuinen, onnellinen, opiskelija

P: parisuhde, pienkerrostalo, pohjanpystykorva

R: rakkaus, r-vika, ratsastus,

S: some, sarkasmi, saunominen, Suzuki, syksy, sopeutuva

T: työteliäs, tatuoinnit, toimitsijahommat

U: utelias, uskollinen, ulkoilu, unettomuus

V: vuokra-asuminen, villasukat, viestittely, valokuvaus

Y: ystävällisyys, yleisurheilu

 

Word%20Art.jpg

 

Sanapilvi tehty Word Art:lla.

lauantai, 6. elokuu 2022

Raitis minä

Tällä kertaa aiheena siis raitistuminen ja raitis elämäntapa.

 

Olen kuullut paljon kommentteja aiheeseen liittyen ja muutamia kysymyksiäkin on tullut. Ensin voisin hieman kertoilla tästä raitistumisesta.

Olen viimeksi juonut alkoholia tammikuussa 2022. Sen jälkeen ei vain yksinkertaisesti ole maittanut. Alkoholin maku tökkii, enkä kaipaa humalatilaa/krapulaa (psyykkinen/henkinen krapula voi kestää monta päivää). Kovassa humalassa/krapulassa oksennan niin helposti, että ei kiitos… Krapulassa muutenkin päivä tuntuu menevän hukkaan, kun veto ihan pois, tekisi vain mieli nukkua.. Syömisetkin krapulapäivinä mitä sattuu.. Tulevaisuudessa ainakin jonkinasteisia lapsihaaveita, niin sekin on yksi monista syistä miksi halusin lopettaa juomisen kokonaan (en muutenkaan juonut kuin muutaman kerran vuodessa). Olen voinut psyykkisestikin paljon paremmin, lääkkeettömänäkin ollut vuodenvaihteesta alkaen.

 

IMG_20220806_173920.jpg

 

Jos sitä sitten siirrytään noihin kommentteihin ja kysymyksiin. Kysymykset vaikka ensin:

 

"Miten on menny parisuhteessa jos itse ei juo ja toinen vaikka joskus joisikin? Entäs kaveruussuhteet ja miten on niihin vaikuttanut? "juhliin" kutsuminen vai ajatellaanko et raitis ihminen olisi tylsää seuraa? Mua kiinnostaa nämä etenkin entisenä alkoholistina ja nykyisenä päihdekuntoutujana."

Tää oli hyvä kysymys/kommentti. Kyllähän se välillä ”kenkuttaa” että toinen on menossa ja itse viettää suurimmaksi osaksi viikonloput yksin kotona (emme asu yhdessä, mutta kenkuttaa silti). Kumppani onneks kuitenkin osaa yleensä ottaa hillitysti, niin sen suhteen ei oo ongelmaa. Jos pyydetään mukaan, niin yleensä silloin saa sitten olla kuskaamassa muita.. Kaverisuhteisiinkin vaikuttanut, ei ole pahemmin tullut kutsuja mihinkään tapahtumiin (synttäreille, illanistujaisiin, saunailtoihin tms.)..  Ainoastaan äiti ja kumppani pyytäneet kuskiksi sen jälkeen kun kerroin raitistuneeni.

Introverttina toki säännösteltävä hieman noita menoja, mutta olis se kiva että kutsuja tulisi edes joskus johonkin. Örveltämistä en mielelläni jaksa katsoa/kuunnella, mutta muussa tapauksessa viettäisin mielelläni aikaa ihmisten kanssa. Jos se meinaa mennä överiksi, niin siinä tapauksessa voin hypätä auton rattiin ja lähteä omaan sänkyyn nukkumaan <3

 

Sitten noita muita kommentteja:

” Itsekin voi olla tietysti aktiivinen ja kysellä ihmisiä tekee jotaa ilman alkoholia kyl luulis et seura silti kuitenkin kelpaa. Kaikki ei vain jaksa tehdä sitä aloitetta että kysyis tekee jotaa kivaa”

Totta, mutta aloitteen tekemisestä on tullu mulle tässä aikuisiällä haastavaa.. Pelkään torjutuksi tulemista. Lapsuuden/nuoruuden kokemukset varmaankin vaikuttavat jotenkin alitajuisesti..

 

”Ja toisaalta voihan se olla etteivät kysy mukaan kun tietäävät suhtautumisesi alkoon ja humalaisiin . Ni jospa vaan ajattelevat sinua et ei sua ns ” kiinnosta” lähtä mihkään missä alkoa on esim jolleen keikalle. Tai bingoon”

No niin noh.. Vaikka ite en alkoa käytä, niin en varsinaisesti reagoi siihen negatiivisesti.. Lähinnä se, et miten tärkeetä se tuntuu olevan joillekin, ja miten se vaikuttaa niin monien käyttäytymiseen..

Mielelläni lähden mukaan tapahtumiin, kunhan ei tarvii aina olla se, joka kuskaa ja huolehtii muista. Haluan lähteä itsekin rentoutumaan ja pitämään hauskaa, en ”töihin”.

 

IMG_20220806_173902.jpg

lauantai, 18. kesäkuu 2022

Kuulumisia

Jos sitä vaikka pitkästä aikaa päivittelisi tännekin kuulumisia! Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea, että en oikein tiedä mistä aloittaa, enkä muista mitä olen viimeksi kirjoitellut, täytynee käydä lueskelemassa aiempia postauksia.. 

Okei, 2019 viimeksi kirjoitellut, että onhan tässä tapahtumia välissä :D


Pari vuotta sitten ajoin ajokortin. Ensimmäinen auto oli Toyota Corolla, toisena autona nyt Suzuki Liana Active, neliveto. Kolareita tai muitakaan kolhuja ei oo (vielä) sattunut, pari läheltä piti-tilannetta on käynyt (yleensä talvisin, meinannut ajaa penkkaan tms. "pientä").

Vuodenvaihteessa koin burnoutin (toimin tuolloin henkilökohtaisena avustajana), siitä ollaan jo aika hyvin toivuttu (välillä ollut jotakin uupumukseen viittaavaa, mutta en oo sairaslomilla nyt joutunut olemaan, paitsi flunssan takia kerran-pari).

2020-2021 elokuu-helmikuussa opiskelin hoiva-avustajaksi, valmistumisen jälkeen toimin melkein vuoden verran henkilökohtaisena avustajana (kunnes iski tuo yllämainittu burnout).

Pari kk olin sairaslomalla, ja sitten lähdinkin jo opiskelemaan varastonhoitajaksi (tällä viikolla oli ensimmäinen näyttö, läpihän se meni järkyttävästä stressistä huolimatta). Keikkatöitä teen makeistehtaalla opiskelujen ohessa (toki nyt olen työharjoittelussa kys. makeistehtaassa, niin en saa siitä palkkaa). 

Parisuhteessa oon ollut päälle 4,5v. Pieniä riitoja välillä, mutta ne kuuluvat asiaan. 

Oon omistanut koirankin (syksyllä täyttää 12v, Pohjanpystykorva, narttu) muutaman vuoden. Olin alkukuusta hieman paniikissa, kun jouduin koiraa käyttämään eläinlääkärissä pitkään jatkuneiden vuotojen (juoksujen tapaista) takia, ultrattiin ja koira sai antibioottikuurin. Ainakin toistaiseksi otus on voinut paremmin, vuodot ovat kaikonneet. Toivotaan ettei tässä nyt muuta tulisi, opiskelijalla kun ei pahemmin olisi varaa tuollaisiin yllättäviin menoihin (eläinlääkäriin meni melkein 100e).

Oon ollut lääkkeettömänäkin tammikuusta alkaen (e-pillereitä käytän toki vielä). Ollut vähän outoa kun ei oo ollut sitä lääkerutiinia aamuin illoin :D 

Juoksuharrastuksen oon löytänyt myös, ens kuussa olis kisat. Kuulantyöntöäkin kävin tällä viikolla kokeilemassa, se vois ehkä olla toinen laji tuon juoksun lisäksi.

Suvussa ilmennyt syöpiä (ainakin kolmella eri ihmisellä), hieman mietityttää omakin tulevaisuus..

Yksissä rallikisoissa olen ollut "kartturina", nautin siitä vauhdista!

Toimitsijana (lipunmyyjänä, kioskilla, sulkuhommissa, ostotarjousten vastaanottajana..) ollut niin rallikisoissa kuin jokkiskisoissakin, ensi kuussa taas kioskihommiin jokkiskisoihin.

Olisikohan muuta mainittavaa..


Aivan! Olen ollut raittiina (alkoholista) melkein 5kk! Kuskina ollut muutamaan otteeseen, se on hyvin aina muistuttanut että miksi en mielelläni juo :D  Tupakasta kun vielä pääsisi eroon.. Koitin kyllä, mutta olin niin kiukkuinen koko ajan.. Ehkä vielä joskus..



Sitten ei kai enää muuta mainittavaa..


Palataan!

torstai, 21. marraskuu 2019

Elämäni sanat part 2

Jees, aiheena siis elämäni sanat, sanat jotka kuvastavat mun elämää jollakin lailla. Oon tehnyt samanmoisen postauksen aiemminkin, mut teen nyt uusiksi kun elämäntilanne on ehkä hieman muuttunut edellisestä..

 

A: autottomuus, aitous, avoimuus, alibi (lehti), 

B: bingo, BDSM, bloggaus

D: demiseksuaalisuus

E: erityisherkkä, eläinrakkaus, 

H: huumorintaju, herkuttelu, hapankorput, h&m, huawei

I: itsenäinen, itsepäinen, introvertti

J: jääräpää, joustava, joulustressi

K: kaksimielinen, koirat, kuuhulluus, kuunteleminen, kahvi

L: lenkkeily, lukeminen, läppäri, lääkkeet, lävistykset, laiskuus

M: muhku, mietteliäs, musiikki, mätitahna, matsmart

N: nukkuminen, nettilukio

O: oppiva, omalaatuinen, onnellinen

P: punapää, parisuhde, pienkerrostalo, pohjanpystykorva

R: rakkaus, r-vika

S: seksi, some, sarkasmi, saunominen

T: työhakemus, työteliäs, tatuoinnit

U: utelias, uskollinen, ulkoilu

V: vuokra-asuminen, väsymys, villasukat, virkkaaminen, värityskirjat

W: wish (sovellus/verkkokauppa), 

Y: yökukkuja, ystävällinen

Ä: äiti, ähky, älykäs (kuulemma), 

 

keskiviikko, 20. marraskuu 2019

R-vikaisen elämää

Jep, eli aiheena tällä kertaa r-vika ja eläminen sen kanssa. Kaikki eivät tästä viastani tiedä, sillä olen peitellyt sitä sen +/- 13 vuotta..

Vielä ala-asteella puhuin ihan normaalisti, mutta yläasteella kaikki alkoi. Kuulin sekä viranomaisilta että tuttavilta että mun puheesta ei saa selvää mun r-vian takia.. Siitä sit aloin välttelemään sanoja joissa on tuo r-kirjain.. 

Aina jos on pitänyt pitää esitelmää tai lukea ääneen, niin oon mennyt ihan lukkoon, yksi koulukin jäi kesken sen takia että olin niin paniikissa ensimmäisen näytön suhteen.. Toki siinä oli kaikkea muutakin ongelmaa samalla kertaa (mm. tuo osastojakso josta olen kirjoittanut parisen vuotta sitten).

Olen nyt kuitenkin oppinut jonkinlaisen r-äänteen, mutta pelkään käyttää sitä, koska pelkään et se kuulostaa/näyttää jotenkin oudolta/erilaiselta. Puhelimessa tuntemattomien kanssa puhuessa yksittäisissä sanoissa ok, koska eivät näe mun puhuvan. Karaokessakaan en anna häiritä (toki aina vaatii muutaman rohkaisujuoman että edes uskaltaudun "stagelle"). Tuttavien ja ystävien kanssa (yleensäkin kasvotusten) asia on aivan eri.. En vaan osaa olla 100%:sti oma itseni.. Se varmuus käyttää tuota opittua r-äännettä on hukassa.. En tiedä kuulostaako se mitenkään erilaiselta kuin normaali r-äänne, mutta... Mua silti pelottaa mitä muut ajattelee.. Tää onkin ainut asia mistä ajattelen et mitäköhän muut miettii, muuten pystyn olemaan oma itseni..

Ja sanat, joissa on enemmän kuin yksi r-kirjain, tuottavat yhä vaikeuksia. Ei auta kuin treenailla ja treenailla, että jos ehkä vaikka joskus pystyisin puhumaan ja olemaan täysin normaalisti.. Mut kun en oo tottunut käyttämään sitä r-äännettä, niin sitä on hankala ottaa puheeseen mukaan kun sitä on vältellyt niin kauan.. No, ehkä vielä joskus..

Joskus jos vahingossa sanon jonkun sanan jossa kuuluisi olla r-kirjain, niin huomaamattani r onkin l, eli siinäkin opettelemista..

Isälläni myös r-vika, en tiedä onko periytyvää vaiko enkö muuten vain ole oppinut.. Olen joskus nähnyt painajaisiakin siitä, että isäni osasikin r-äänteen ja minä en.. 

Kävin ala-asteella puheopetuksessa, mutta siitä ei ollut mulle mitään hyötyä..