Viime sunnuntaina noin kello 21:45 tjsp.. Alakerran seinänaapurilla oli pieni tulipalon poikanen. Asukas itse ei huomannut mitään, kunnes naapurit rupesivat huutelemaan että kenellä täällä palaa. Itsehän olin kylvyssä, ja rupesin haistelemaan että ihan kun joku palais. Kylvystä pois, eteisen läpi olkkariin. Eteisessä haisi aika voimakkaastikin savu, olohuoneessa ei juuri ollenkaan. Haistoin oven raosta (vetää hieman), ja sieltähän se haju tuli, rappukäytävästä. Avasin välioven ja katsoin ovisilmästä, käytävässä savua. Äkkiä vaatetta päälle, puhelin ja avaimet taskuun. Kissoja yritin saada koppiin ja mukaan, mutta enpä saanut koska vihaavat kuljetuskoppeja. Siinä sitten naapureilta (jotka olivat käytävässä menossa ulos) kysymään että mitä täällä tapahtuu, vaikka tiesin varsin hyvin, mutta olin niin paniikissa.. Siitä sitten itse äkkiä ulos, koitin pidätellä hengitystä, suurimman osan matkaa se onnistuikin, mutta tulihan tuota savua hengitettyä (jo senkin takia että sitä tuli hieman asuntoon). Ulkona siinä sitten panikoin lähinnä kissojen puolesta (hätä oli entistä pahempi koska kissat jäivät asuntoon), pitkästä aikaa sain paniikkikohtauksen. Onneks äiti tuli tueksi. Olisin toki voinut jäädä varmaan kämpillekin, koska ei tullut mitään evakuointi-ilmoitusta tms, mutta paniikissa en tullut ajatelleeksi.. Ja raitis ilma oli houkuttelevampi kuin savunkatkuinen yksiö. Kauaa ei tarvinnut ulkona värjötellä, kun päästiin jo takaisin asuntoihin, palonalku oli sen verran pieni. Savunpoistoluukku katolta auki niin nopeasti savu hälveni käytävästä. Vielähän tuo sauvu hieman haisee täällä, mutta ei onneksi pahasti. Mutta jatketaan tarinaan. Kämpille kun pääsin takaisin, niin otin rauhoittavan. Sitten takaisin ulos haukkaamaan raitista ilmaa, koska henkeä ahdisti. Pääsin käymään ambulanssissa tarkistuttamassa että kaikki oli ok. Myöhemmin jouduin ottamaan toisen rauhoittavan, koska paniikki ei tuntunut hellittävän millään. Kaksikaan ei meinannut riittää, mutta sain sitten kuitenkin niiden avulla nukuttua muutaman tunnin.

Maanantai oli sitten yhtä tuskaa.. Lähdin käymään psyk.polilla Kouvolassa. Savua kun vähänkin haistoin jossakin, niin rupesi henkeä ahdistamaan, pyörryttämään ja päätä särkemään. Kotonakin olin vainoharhainen, vähän väliä olin ikkunalla tai oven raossa nuuhkimassa että palaako.. En ole uskaltautunut kunnolla kylpyynkään tapahtuneen jälkeen. Kurkkua edelleen meinaa kutittaa ja henkeä ahdistaa jos vaan haistaa savun. Vainoharhaisuus hieman hellittänyt, mutta silti jatkuvasti ahdistunut ja jännittynyt. Nukkuminenkin ollut vähän mitä ollut, melatoniinikin kun loppui tuossa tiistaina, ja saan vasta 1.12. rahaa. Oli kyllä kaikenkaikkiaan kammottava kokemus tuo palonpoikanen, mutta eiköhän tästä selvitä.

Jos tähän loppuun vielä tuosta psyk.poliklinikan käynnistä. Hoitajan kanssa oli puhetta, että ensi kerralla kokeiltaisiin jotain rentoutumisharjoituksia. Kuulemma hypnoosiakin voisi harkita jossakin vaiheessa, mikäli tilanne niin vaatii. Terapiaakin mun kuulemma kannattaisi ainakin harkita.