"Abroseksuaalisuus tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, joka ei ole kiinteä/pysyvä, vaan se voi vaihdella tai aaltoilla ajan myötä. Abroseksuaali henkilö saattaa kokea seksuaalista vetovoimaa eri tavoin eri aikoina: hän voi esimerkiksi olla yhtenä ajanjaksona biseksuaali, toisena aseksuaali ja kolmantena heteroseksuaali. Tila on täysin luonnollinen, ja suuntautumisen muutokset voivat olla nopeita tai hitaita. 

• Vaihteleva luonne: vetovoima voi vaihdella esimerkiksi eri sukupuolia tai ihmistyyppejä kohtaan, tai ihminen voi kokea olevansa välillä aseksuaali ja toisinaan aktiivisesti seksuaalinen.
• Yksilöllisyys: jokaisen abroseksuaalisen henkilön kokemus on yksilöllinen. Vaihtelu voi olla hidasta tai hyvinkin nopeaa, ja siihen liittyy usein itsensä hyväksyminen ja omien tunteiden virran tunnistaminen.
• Termin tausta: sana tulee kreikan sanasta abros, joka tarkoittaa herkkää, keveää tai vaihtelevaa. Kyseessä on sateenkaaripiireissä tunnettu, niin sanotulle fluidille (liukuvalle) seksuaalisuudelle käytetty termi. "

Olen tapaillut erästä miestä pari kuukautta, mutta olen alkanut haikailemaan naisten perään. Tää sama juttu on käynyt mulle pari kertaa aiemminkin, ihan seurustelusuhteissa. Naisenkaipuu on ollut yksi suurimmista syistä miksi miessuhteeni ovat päättyneet. Kerran toki olin avoimessa suhteessa hetken aikaa, mutta se ei pidemmän päälle toiminut. Haluan kuitenkin loppupeleissä keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan. Olen toki joskus miettinyt polyamorista suhdetta tai avointa suhdetta, mutta en ole varma olisko musta sellaiseen..

Luen tällä hetkellä kirjaa bi-ja panseksuaalisuudesta, mutta siitä en ole saanut oikein mitään vastauksia pohdintoihini. Toki kirja on vielä kesken, pitäisi keskittyä sen lukemiseen jossakin vaiheessa. 

Olen aina tiennyt olevani vähintään bi (ensimmäiset seksikokemukset naisen kanssa ala-asteella), mutta olen pääasiassa seurustellut vain miesten kanssa. Olen seurustellut yhden naisen, ja yhden muunsukupuolisen kanssa, olen toki käynyt useammilla treffeillä naisten kanssa, mutta aina jäänyt yksiin tai kaksiin treffeihin. Olisin halunnut toteuttaa bi-puoltani rohkeammin, mutta jotenkin tuntuu että tällä alueella ei paljoa ole bi-tai lesbonaisia, ainakaan sellaisia joista olisin kiinnostunut tai jotka olisivat kiinnostuneet minusta. 

Minulla on sekä lesbolippu että bi-lippu, koska en tosiaan ole täysin varma mitä olen.. Toivottavasti asiaan tulisi jotakin selkoa jossakin vaiheessa, viimeistään ennen Kouvolan Pridea (elokuussa), että osaan ottaa "oikeanlaisen" lipun mukaan. 

A: autottomuus, avoimuus, alakulo, ahdistuneisuus, ambiamorinen, 

B: bdsm, bi-romanttisuus, bloggaaminen, baarikeno, bingo,

C: chattailu, chrome, 

D: demiseksuaalisuus, deittailu,

E: e-pillerit, epävakaa persoonallisuushäiriö. 

F: facebook, 

G: gmail, 

H: huumori, 

I: ibs, instagram, identiteettikriisi, 

J: jääkahvi, 

K: kirjoittaminen, kuntoutustuki, köyhyys, kik, kirjasto, korsetti,

L: lukeminen, laulaminen, luonnollisuus, lävistykset, läppäri, legot, legginsit,

M: masennus, mielenterveysongelmat, musiikki, mietiskely, messenger, mobilepay, 

N: nakit, nordea, 

O: oppiminen, onkiminen, 

P: psykoterapia, palapelit, pinkki, 

Q: -

R: ruoka, rohkeus, 

S: sinkkuus, spotify, snapchat, samsung, singa, s-pankki, shein, sarkasmi

T: tiktok, tatuoinnit, tukari, telegram, tupakoinnin lopettaminen, temu, tarrat, 

U: ulkoilu, uskonto, 

V: väsymys, välilevyn pullistuma, värittäminen, valokuvaus, vuokra-asunto, 

W: whatsapp, 

X: -

Y: youtube, 

Z: -

Å: -

Ä: äiti, ärtymys, ääniyliherkkyys, 

Ö: ötökkäkammo, 

Tänään tapasin erään papin, kun oli mielenpäällä joitakin uskontoon liittyviä asioita. Mm. tupakointi, lävistykset, esiaviollinen seksi ja tatuoinnit tuntuvat vääriltä. Onneksi sain papin kanssa puhuttua asioista, enkä kuulemma ole ainoa ihminen joka näitä asioita pohtii. 

Tein Facebook-julkaisun, jossa kerron että haluaisin päivittää blogia, mutta en tiennyt mistä aloittaa. Niinpä kysyin, että onko jotain mitä ihmiset haluaisivat tietää. Tässä kun tätä blogia nyt kirjoitan, niin on tullut vasta yksi kysymys, mutta vastaan siihen tässä.

"Onko usko uusi ja/tai voimaannuttava asia sun elämässä?"

- Kyllä vain, usko on aika uusi asia elämässäni. Olen kuitenkin päässyt käymään suht säännöllisesti kirkossa, ja tapaan ensi kuussa diakonin mahd. vapaaehtoishommien markeissä. Nuorten aikuisten ryhmiäkin olen miettinyt, mutta ne ovat bussimatkan päässä, ja siihen kellonaikaan ettei oikein käy mun aikatauluihin.. Mutta ehkä joskus.. Erään kaverin kanssakin oli puhetta, että mentäis joku kerta tutustumaan helluntaiseurakunnan toimintaan (mun "kotikirkko" on ev.lut.)

- Uskoontulo on ollut jotenkin tosi voimauttava kokemus. Mieli ollut jotenkin paljon levollisempi/rauhallisempi uskoontulon myötä.

Saa esittää lisää kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni :)

Palaamisiin! 

Ajattelin vähän kirjoitella oireista ja voinnista, mitä mulla on ollut nyt parisen viikkoa. Ei tarvitse olla huolissaan, sillä olen menossa huomenna keskiviikkona lääkäriin.

Sitten aloitetaan:

- jatkuvaa väsymystä, lepo ei auta

- muisti pätkii

- päivittäin itsetuhoisia ajatuksia

- haistan jatkuvasti palaneen käryä

- näen hahmoja/liikettä silmänurkassa

- pelottaa että mun tilejä ja luottotietoja tarkkaillaan

- tuntuu että mua kuunnellaan ja salakuvataan

- tosi usein ulkopuolinen olo

- en uskalla nukkua ilman peittoa (jopa peiton alla pelottaa), koska pelottaa että joku koskettaa kylmällä kädellä

- ahdistuneisuus lisääntynyt

- keskittymiskyky huonontunut

- ruokahalu heikentynyt

- en jaksaisi nähdä ihmisiä enkä jutella tai edes viestitellä kenenkään kanssa

- oon jatkuvasti ärtynyt

- hyvä että uskallan edes hengittää, kun pelkään että kaikki äänet kuuluu naapuriin

- r-vian takia tekisi välillä mieli puukottaa itseä kaulaan/kurkkuun

- kuulen mm. askeleita ja hengitysääniä

- tuntuu että musta puhutaan pahaa, jopa mun läheisyydessä

- tuntuu että mua tarkkaillaan naapuritalojen ikkunoista

- tuntuu että mua tarkkaillaan/katsellaan puhelimen etukameran kautta

- välillä tuntuu että puheluita kuunnellaan

Siinäpä se, saa nähdä laittavatko taas osastolle vai sumplitaanko vaan lääkitystä..

Ajattelin kirjoitella kuulumisia.

1. Olen käynyt syyskuusta asti terapiassa. Välillä on rankkoja käyntejä, välillä ihan mukaviakin. Välillä saa hyviä näkökulmia asioihin ja saa ajateltavaa.
2. Olen ruvennut mietiskelemään uskonasioita. Olen lukenut Kotona kristinuskossa-kirjan sekä Raamattua. Olen myös Googletellut asioita. Olen kuunnellut Radio Deitä, ruvennut käyttämään ristiriipusta kaulassa.. Olen käynyt kirkossa (kylläkin vain Kauneimmissa joululauluissa, mutta jo se oli herkistävä paikka, myös hautausmaalla herkistyn aina). Olen rukoillut. Olen myös Facebookissa parissa uskonnollisessa ryhmässä. Oon vaan jotenkin ihan sekaisin, kun noita suuntauksia on niin paljon.. Näillä näkymin tapaan tammikuussa erään papin, ja keskustelen hänen kanssaan lisää uskonasioista. 
3. Löysin syyskuussa uuden harrastuksenkin: baarikeno. Olen käynyt siellä suht säännöllisesti, pari kertaa jäänyt välistä henk.koht. syistä.

Tästä tuli nyt aika lyhyt postaus, mutta en keksinyt enempää kirjoitettavaa.. 

Palaillaan taas <3

1. Sosiaalisten suhteiden puute (sosiaalinen yksinäisyys).
2. Yksinäisyys, joka on suhteellisen riippumatonta todellisista sosiaalisista verkostoista (emotionaalinen yksinäisyys).
3. Toiset kaipaavat enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin toiset.
4. Yksinäisyys voi olla miellyttävää tai epämiellyttävää.

Tällä kertaa siis aiheena yksinäisyys ja sen kokeminen. 

Noista ulottuvuuksista koen pääasiassa 1:tä. 

Koen vähän väliä olevani yksinäinen ja/tai ulkopuolinen. Mulla on vain pari kaveria, äiti ja seurustelukumppani joiden kanssa puuhaillaan silloin tällöin jotakin. Olen toki introvertti, eli viihdyn myös omissa oloissani, mutta..

Viimeisin ulkopuolisuuden tunne tuli viime perjantaina kaverin synttäreillä. En tuntenut sieltä ketään muita kuin tämän synttärisankarin, ja sekin varmaan vaikutti kun jouduin olemaan selvinpäin rahattomuuden takia.. Sentään ylitin itseni ja lauloin karaokea selvinpäin. 

Rahattomuus (ainakin aina tällei loppukuusta) varmaan vaikuttaa myös tähän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksiin/tuntemuksiin. Kun ei ole rahaa mennä minnekään ja tehdä mitään.. Alkukuusta näen enemmän ihmisiä kun on rahaa mennä ja tehdä asioita. Silloinkin toki yleensä näen ihmisiä vain baarissa. Olisi kiva tehdä jotain muutakin. Esim. mennä rannalle tai piknikille, lähteä kaupoille/kirppiksille, lähteä lenkille/retkelle...

Äh, en tiedä mitä kaikkea kirjottaisi, ajatukset jotenkin niin sekaisin, helteidenkin takia..

Jotenkin musta tuntuu, että kaverit on kaikonneet mielenterveysongelmien, osastojaksojen ja parisuhteen myötä.. Mua ei koskaan pyydetä mihinkään enkä viitsi "ängetä" mukaankaan väkisin..

Ajattelin tällä kertaa hieman kertoilla traumakokemuksistani. Olen nyt kerran käynyt puhumassa näistä asioista väkivaltayksikössä, seuraava aika vasta elokuussa.

Aloitetaan sieltä nuoruudesta/teini-iästä. Asuin silloin vielä kotona äidin ja pikkuveljen kanssa. Isäpuolikin oli kuvioissa. Hän oli alkoholisti ja väkivaltainen äitiä kohtaan. En muista että hän olisi pikkuveljeen tai minuun kajonnut. Kerran toki kysyi ”onkos hedelmä jo kypsä?” tms.. Kerran-pari jouduttiin lähtemään kotoa pois, kun väkivallan uhka oli läsnä. Ainakin kerran muistan että poliisit kävivät hakemassa isäpuolen pois. Muistan erään kerran, kun olin omassa huoneessani tietokoneella tekemässä jotakin. Äidillä ja isäpuolella oli taas riita päällä. Taisivat olla siinä keittiössä (mun huoneen vieressä). Yhtäkkiä äiti huusi ”Jenni soita poliisit”. Menin täysin lukkoon, en osannut tehdä mitään..

Seksuaalitraumat tapahtuivat silloin kun olin 18-20v. Olin yhdessä ”suhteessa”, jossa mua seksuaalisesti hyväksikäytettiin, painostettiin seksiin.  Tätä suhdetta kesti muistaakseni joitakin kuukausia. En jotenkin osannut irtautua tästä suhteesta. Mies oli mua 9v vanhempi. Sain häneltä myös klamydian, mut hän oli sitä mieltä että oon saanut sen joltakulta muulta (mulla ei ollut ollut muita samaan aikaan).

Yksi seksuaalinen ahdistelu tapahtui silloisen parhaan ystäväni synttäreiden jatkoilla (jos oikein muistan). Olin vessassa oksentamassa, ja eräs miespuolinen kaverini tuli sinne. Ehdotti että ottaisin häneltä suihin. Oli melkein väkisin tunkemassa kaluaan suuhuni. Sanoin ei, mutta hän vain hyssytteli.. Lopulta onneksi jätti mut rauhaan.

Yksi kokemus tapahtui kaverin kaverin mökillä. Olin käymässä nukkumaan, ja tää mun kaveri tunki samaan sänkyyn. Ei uskonut ei-sanaa. Kiukustuin ja lähdin lopulta toiseen mökkiin nukkumaan. Hän seuras sinne, mut ei onneks tullut samaan huoneeseen missä mä yritin nukkua. Jotain mesosi hetken aikaa ja sit rauhoittui nukkumaan.

Olin myös yläasteella koulukiusattu (se alkoi pienesti jo ala-asteella, mua jätettiin porukan ulkopuolelle jne.) Olin ala-asteen lopulla yhden tytön kanssa sängyssä, ja sit meillä menikin välit poikki yläastetta edeltävänä kesänä. Hän sit levitti musta juoruja, sain lesbon maineen (ihme että hän ei saanut). Mua myös haukuttiin pizzanaamaksi. Laukkuni vietiin pari kertaa (pari tyyppiä jäi kiinni ja joutuivat pyytämään anteeksi. Olispa silloin ollut rohkeutta niin olisin käskenyt heitä polvistumaan ja pyytämään anteeksi). Luokanvalvojakin yritti pari kertaa puuttua kiusaamiseen, mutta ei se johtanut mihinkään. Mulla oli yläasteella vain yksi hyvä ystävä jonka kanssa vietin välitunnit, ja pari kaveria koulun ulkopuolella.

Mitä aegoromanttisuus sulle henk.koht. merkitsee?
-Aegoromanttisuus on minulle aromanttisuuden sateenvarjon alla oleva tarkennustermi, ja se kuvaa itseäni paremmin kuin pelkkä aromanttisuus. Olen aina ollut romantikko. Tykkään katsoa ihmisten läheisyyttä ja sen osoitusta toisille, miten pidellään kädestä kiinni kävelyllä tai kahvilla, jaetaan arjen keskellä pieniä nopeita pusuja tai elokuvassa henkilöt saavat toisensa. Pidän romantiikasta, mutta en koe tarvetta sille itse. Olen tyytyväinen elämääni ilman romantiikkaa, sillä elämässäni on rakkautta. Rakkautta vanhempiini, rakkautta sisaruksiini, rakkautta lemmikkeihini. Se riittää minulle tyytyväiseen elämään.

Milloin/miten huomasit olevasi aegoromanttinen?
-En pitkään aikaan määritellyt omaa romanttista suuntautumistani, koska en halunnut käyttää sanaa aromanttinen. Se ei tuntunut omalta ja oikealta. Vasta pari vuotta sitten löysin aegoromanttisuuden termin, ja se kolahti heti. Olen sitä käyttänyt siitä lähtien nyt reilun kaksi vuotta.

Voisin tähän loppuun lisätä, et tääkin termi ainakin omalla tavallaan kuvaa mua.. Ja kyllä, poden tällä hetkellä (taas vaihteeksi) pientä identiteettikriisiä..

"Aegoromantic (formerly known as autochorisromantic) is a romantic orientation on the aromantic spectrum in which one enjoys the idea of romance, but does not experience romantic attraction and does not want to participate in romantic activities. An aegoromantic person might enjoy consuming romantic content or have romantic fantasies, but be uninterested in romance when it involves themselves. It is associated with a disconnect between the aegoromantic person and their romantic target or fantasy."

Sitten itse haastatteluun. En valitettavasti montaa kysymystä keksinyt, koska tää oli itellekin uusi termi/aihe.

Mitä aegoromanttisuus sulle henk.koht. merkitsee?