Tässä istun koneen ääressä ja mietin, mistä alottaisin. Aloitetaan vaikka siitä, että kerron ensin hieman itsestäni. Olen 23-vuotias tyttö. Ja olen aseksuaali. Homoromanttinen/aromanttinen sellainen. Eli kiinnostunut pääasiassa naisista. (tottakai voin kuitenkin halailla ja suudella miesten kanssa, lähinnä kuitenkin vain pullonpyörityksessä tms.)(oon aina tykännyt sekä miehistä että naisista, mutta tuntuu kuin olisin löytänyt itseni uudelleen). Toisaalta en kuitenkaan kaipaa varsinaista parisuhdetta, vaan pelkkä halikaverikin riittäisi.

Okei, olen siis aseksuaali. Mitäkö se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en tunne seksuaalista halua ketään tai mitään kohtaan. Tai jos joskus tunnenkin, niin en voisi kuvitella harrastavani seksiä toisen ihmisen kanssa. Itsetyydytyskin on vähän niin ja näin. Normaali läheisyys, mm. suukot ja halit, on minulle joskus ok.

Milloinko huomasin, että olen aseksuaali? Tuossa vuonna 2013 alkukesästä. Silloin vielä kaikenlisäksi seurustelin. Oli siinä ehkä hieman kumppanille selitettävää, kun en halunnutkaan seksiä hänen kanssaan. Epäili, että haluan kyllä muita. Mutta ei se niin mene. En halunnut häntä, mutta en myös muitakaan. Tämä aseksuaalisuus oli kai lopulta yksi monista syistä miksi sitten erottiinkin. Siitä asti olenkin sitten ollut sinkkuna. Olihan mulla tässä välissä yksi parisuhde, mutta sekin lopulta kaatui (tällöin syynä ei ollut aseksuaalisuus, sillä asia oli kumppanille ok).
Seksiä olin kyllä ennenkin harrastanut, mutta en juuri koskaan ollut nauttinut siitä sen erikoisemmin. Jälkeen päin aina kaduttanutkin koko homma. En muutenkaan ole ollut koskaan mitenkään seksuaalinen, mutta aseksuaalisuus-termiin törmäsin vasta pari vuotta sitten. Se tuntui heti omalta.

Aseksuaalisuus ei siis ole sama kuin selibaatti, selibaatti on vain päätös pidättäytyä seksistä, aseksuaalisuus tarkoittaa, että ei ole edes haluja harrastaa seksiä.
Aika pian "diagnoosin" jälkeen, hyväksyin asian täysin. Tuntuu, että elämä on ollut jotenkin paljon helpompaa ja vapaampaa ilman seksiä. Ystävyyssuhteisiin se ei juuri ole vaikuttanut, ystävät ja kaverit ovat olleet itseasiassa kiinnostuneita asiasta, ovat halunneet tietää asiasta lisää. Äitini tietää asiasta, kai isällekin kerron jossain vaiheessa (ellei ole lukenut Kodin Kuvalehden numeroa 4/14). Parisuhdetta ei tosiaan ole ollut nyt edellisen suhteen jälkeen, enkä sitä sen erikoisemmin ole kaivannutkaan. Olen viihtynyt ihan hyvin yksinkin, vaikka tottakai sitä läheisyyttä ja romantiikkaa kaipaakin aina silloin tällöin. Mutta jos se oikea henkilö joskus jostain löytyy, niin voisin kenties ruvetakin seurustelemaan. Kunhan kumppani sitten ymmärtäisi aseksuaalisuuden, tai olisi itsekin aseksuaali.

Lapset ja avioliitto, hmm.. No ei mahdoton ajatus. Avioliitto jopa houkuttelee jossakin määrin, lapsista en ole aivan varma, olen siinä suhteessa kahden vaiheilla.

Haluan tuoda muille kanssaeläjille aseksuaalisuuteni julki, ja siksipä käytän oikeassa keskisormessa mustaa sormusta. Peukalossa käytän sormusta homoromanttisuuden merkiksi.

Aseksuaali siis voi tuntea romanttisia tunteita, mutta ei niinkään seksuaalisia.
Seksuaalisuus voi olla vaihtelevaa, eli en välttämättä ole koko ikääni aseksuaali, se voi olla ohimenevä, toki myös mahdollisesti pysyvä vaihe.

Kävin 25.1.-13 ensimmäistä kertaa aseksuaalien miitissä Tampereella (toki miittejä järjestetään myös muualla, mm. Helsingissä). Oli tosi mukavaa tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ikäjakauma oli 21-38, olin siis nuorin. Onhan noita aseksuaalien tapaamisia ollut muuallakin, en vain ole koskaan päässyt paikalle. Mutta varmasti vielä joskus kun rahatilanne sallii! :)