Tässä nyt viimein tämä toinen, ja viimeinen osa osastopäiväkirjaa. 

Olen nyt jo pari viikkoa ollut kotosalla, mutta en ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä.

 

2.12.

Ollut psyykkisiä kipuiluja, niin kaipaa myös fyys. kipua... Poltin itseäni kahdesti tupakalla...

Stressaan eräästä sukulaisuussuhteesta kohtuuttoman paljon. Eräs sukulainen ehdotti, että mitä jos yhdessä juteltaisi tälle sukulaiselle, mutta mua ahdistaa ajatuskin siitä..

En oo varma näkeekö tää eräs sukulainen mun tilitiedoista, että oon ostellut sairaalan juoma-automaatista juomisia..

Kävin kävellen kaupassa, ahdistusta meinasi pukata kun oli niin paljon ihmisiä liikkeellä..

 

4.12.

Ei kaduta, että poltin itseäni tupakalla viikonloppuna, ainoastaan ärsyttää etteivät jäljet ole näkyvämpiä.

Meinasi ruveta dkt-ryhmässäkin ahdistamaan, kun oli jotenkin niin "läheinen" aihe..

Tekisi mieli viiltää vas. ranteen peukalon puoleista kohtaa..

 

5.12.

Illalla oli taas jotenkin paha olla, toivoin että joku kuristaisi tai voisin hirttäytyä.. Olin myös kuulevinani nimeäni toistettavan pariin kertaan.. Toivoin myös, etten enää jonain aamuna heräisi..

Yhdessä laulussa sanotaan hyvin: "en mä jaksais elää mut en halua kuolla".

Sauna hieman piristi.

 

6.12.

Stressaan eräästä sukulaisuussuhteesta niin paljon.. Oon miettinyt, että voisko joku hoitaja soittaa tälle sukulaiselle ja kertoa mun tilanteesta. 

Kerroin itse viestillä, kyseli että oonko hoitamassa vai itse hoidettavana, sitten kysyi että miksi, toivotti sitten paranemisia ja kyseli koska pääsen pois jotta voitaisiin nähdä. Pelottaa vähän, että jos hän taas rupeaa kuittailemaan jotenkin..

Ollut psyykkistä kipuilua, niin kaipaisi myös fyysisisiä tuntemuksia, harmittavasti mielessä pääasiassa itsensä satuttamiseen liittyviä ajatuksia..

 

7.12. 

Illalla taas nukkumaan käydessä tuli pahoja ajatuksia: "haluaisin tappaa itseni, mutten tiedä miten".. Väsymyksen piikkiin.. En oikeasti haluaisi kuolla, mut en myöskään jaksaisi elää..

Ärsyttävää/inhottavaa, kun näen aina välillä unta siitä, että erän sukulainen lähentelee, on aina mustasukkainen tai harrastaa seksiä kanssani..

Inhoan mun kroppaa, haluaisin olla 10-20 kg hoikempi, jotta olisin terveessä painossa..

Tekisi mieli lavastaa oma kuolema, jotta näkisi miten sukulaiset  ja läheiset reagoivat ja ketkä oikeasti välittää.

Tänään ollut taas jotenin väsynyt ja masentunut mieliala.. Ärtynytkin..

Jotenkin mua pelottaa liikkua yksin pimeällä.. Pelottaa myös nukkua yksin..

 

9.12.

Kodista on tullut jotenkin ahdistava paikka.. Pyrin elämään ja olemaan mahdollisimman hiljaa.

Poltin taas itseäni tupakallakin pari kertaa.. Tekisi mieli kokeilla viiltämistäkin, että vieläkö se tuntuu samalta kuin ennen..

En mielelläni käy kotona suihkussa tms, välillä on montakin viikkoa etten käy pesulla.. Ihan vaan, ettei naapurit tarkkaile kuinka usein ja pitkään oon suihkussa.. Pyykkien ja tiskien kanssa sama..

Oon kotona koko ajan tosi stressaantunut ja ahdistunut.. Aina kun naapurista tai käytävästä kuuluu ääniä, mun koko kroppa jäykistyy ja kuuloaisti terävöityy.

En vieläkään uskalla nukkua selkä oviaukkoa kohden, enkä myöskään siten, että näen oviaukon.

 

11.12.

En uskalla öisin nukkua selällään, koska pelkään että kuorsaan ja häiritsen huonekaveria (vaikka hänkin kuorsaa).

Nukuin jotenkin levottomasti. Naapurihuoneen asukaskin kävi pari kertaa ovella etsiessään omaa huonettaan..

 

12.12.

Nukuin yöllä taas melko huonosti, näin painajaisiakin. Heräsin neljän jälkeen ja kävin vessassa, nukahdin onneksi nopeasti uudestaan.

Huonekaverin kuorsaus häiritsi illalla nukahtamista, piti laittaa puhelimesta kuulokkeiden kautta syvärentoutumisharjoitus. Ennen nukahtamista tuli myös pari kertaa aistiharhoja, että huoneessa on joku..

Pelkään välillä omia ajatuksiani: jos joku kuorsaa, niin tekee mieli painaa tyyny kuorsaajan kasvoille.

Jos jonkun kännykän linssi/kamera on yhtään mua päin, niin pelkään/tuntuu et mua kuvataan. Ehkä kuva lähetetään jollekulle ja/tai musta puhutaan pahaa. 

Tuntuu myös siltä, kuin joka puolella olisi valvontakameroita (ilmastointipöheltimisissä ja huoneessa jossakin). Pelottaa myös, että mua tarkkaillaan aina et kauanko viivyn suihkussa.

 

13.12.

Teen tässä käsitöitä, hetki sitten olin kuulevinani askeleita takaantani, mutta ei siellä ollut ketään. On myös sellainen tunne, että mua kuunnellaan. 

Jotenkin pelokas tunne koko ajan.

Haluaisin kotiin, jotta voisin taas vahingoittaa itseäni..

Oon pari kertaa ollut kuulevinani kärpäsen surinaa.

Iltaröökillä olin näkevinäni kaksi nopeasti liikkuvaa varjoa. Toisen tupakkaparvekkeen lattiassa (ajattelin että joku muukin tulossa tupakalle, mutta ketään ei näkynyt) ja toisen ulkona. 

Aistin taas pahan läsnäolon, mutta se on lievempää kuin aiemmin. 

Olin kuulevinani veden loisketta, sellaista kuin joku räiskyttäisi vettä toisen päälle.

 

14.12.

Jotenkin tosi väsynyt olo taas tänään, ennen lounastakin otin nokoset. 

En jaksanut dkt-ryhmässäkään keskittyä. Muutenkaan en oo oikein jaksanut keskittyä mihinkään.

Jos mä haluaisin, voisin tästä vihkosta irrottaa niitin ja sillä jollain tavalla satuttaa itseäni..

Tuntuu et kaikki kaverit on saaneet elämässään paljon aikaiseksi, itse en mitään. Mulla ei oo parisuhdetta, lapsia, omistusasuntoa, ammattia.. 

Jo toista vaiko kolmatta iltaa levottomat jalat vaivaa.. En saa unta oireiden takia.

Tänään myös ollut sellaista etovaa oloa silloin tällöin. 

 

17.12.

Tänään oon taas viihtynyt omissa oloissani, kun jotenkin kaikki äänet häiritsee..

Ennen lounasta pelattiin Rummikubia, mulla ei meinannut keskittymiskyky riittää, mutta selvisin kunnialla. 

En oikein jaksa/oo kiinnostunut tekemään mitään.

Kiva kun ei oo huonekaveria, saa olla rauhakseen. 

 

Tuli jostain taas viiltelyajatuksia.. Tupakallakin voisin polttaa itseä..

 

Taas sellainen fiilis, että kotiin kun pääsen, niin teen itselleni jotakin, en mitään lopullista kuitenkaan. 

Jotenkin ärsyttää ihmisten puhekin, ei jaksaisi millään kuunnella. Tuntuu välillä ihan fyysisenä pahoinvointina. En jaksaisi koko aikaa huoneessakaan olla.

 

18.12.

Jotenkin taas tosi vahvoina itsetuhoiset ajatukset. Jos olisin kotona, niin aika varmasti polttaisin itseäni tupakalla, viiltelisin tai ottaisin lääkkeitä (avaamaton purkki) enemmänkin..

 

19.12.

Illalla taas kesti ennen kuin sain unta, ja sitten kun sain unta, heräilin muutaman kerran. Ennen nukahtamista tuli taas kuin taikaiskusta kuolema-ajatuksia: "haluan kuolla" ja "tapan itseni"..

Tulevaisuus ja taloudellinen tilanne stressaa niin pirusti, etten jaksais enää.. Kun tiedän, että musta ei oo kokoaikaiseen työhön, ei oo koskan ollutkaan. En sit tiedä, toimisko ilta- tai yöpainotteinen työ, kun osa-aikaisesti se ainakin luonnistuu. Ja sit jos tukiinkin tulee niitä suunniteltuja leikkauksia, niin miten tuun pärjäämään.. Ahdistaa myös, että mitä voin tulevaisuudessa tehdä, kun on tuo välilevyn pullistuma..

 

26.12.

Kuolema-ja puukotusajatuksia taas.. "voisin kuljettaa vaatteissani mattopuukon tai keittiöveitsen ja puukottaa vastaanottavaa hoitajaa" ja "en jaksais enää elää, mut en haluais kuollakaan"..

Parina päivänä kotona ollessa tehnyt mieli polttaa itseä tupakalla, mut oon hillinnyt itseni. 

Äidin luona meni ok, mut kotona ahdistanut ja nukkunut tosi levottomasti. Ei auttanut melatoniinikaan, huomasi ainoastaan noista ajatuksista että melatoniini otettu..

 

27.12.

Stressaa se tuetun asumisen homma, kun kotona sellainen kaaos.. Tekisi mieli muuttaa pienempään asuntoon.

 

Tekisi mieli riehua, heitellä tavaroita jne..

 

28.12.

Ennen iltapalaa oli levoton olo, nyt nukkumaan käydessä taas ahdistaa ja pelottaa. Ensin olin kuulevinani pari kappaletta joltakin poikabändiltä, ja nyt olen kuulevinani jotain hyräilyä (sellaista kuin mitä kauhuleffoissa joskus kuuluu kun joku nainen hyräilee). Jotenkin pelottavaa, ehkä hieman pahantahtoistakin.. Hyräily kun lakkasi, kuulosti siltä kuin joku olisi soittanut nokkahuilua, sen jälkeen vielä viheltelyä..

 

29.12.

Pitikin katsoa kauhuleffa heti kun kotiutui.. Iski melkoinen ahdistus ja pelkotilat.. Tuntui vahvasti siltä, että naapurit taas tarkkaili, ja pelkäsin että mun asuntoon murtaudutaan ja mulle tehdään jotain pahaa.. Ahdistus ja pelkotilat olivat niin voimakkaita, että tuntui että osasto olisi parempi paikka olla, mutta sain otettua pienet unet niin helpotti.

 

31.12.

Onneksi uv on vain kerran vuodessa, koska mulle on lapsena jäänyt traumoja ilotulitteista (lähinnä padoista). Maailman sotatilannekin vaikuttaa..

 

1.1.

Oon taas mietiskellyt, et mitä työtä pystyisin tekemään, kun on oikeastaan aina ollut näitä psyykkisiä ongelmia, ja keväällä mulla todettiin mm. välilevyn pullistuma..

 

Tuli taas mieleen ajatus, että en vaan jaksaisi enää elää..

Edelleen pelottaa makkarin oviaukko pimeällä..

 

2.1.

Pelkään vieläkin, että eräs sukulainen tarkkailee mun tiliä ja tilitapahtumia..

 

 

Siinäpä se. Jestas että oon ollu fucked up..

 

Edelleen on ahdistusta, itkuisuutta ja pelkotiloja, mutta muuten oon voinut paremmin.

 

Elämä ajautui marrakuun alussa siihen pisteeseen, että koettiin terveydenhuollon henkilökunnan kanssa parhaimmaksi että lähden osastojaksolle. Kirjauduin sisään 14.11. 

Nyt olen kotilomalla, niin kirjoitan tähän mitä olen kirjoitellut tuohon osastopäiväkirjaan. Hoitajat ovat kehuneet, että on hyvä että kirjoitan ajatuksiani ylös.

Sitten aloitetaan.

 

15.11.2023

Huonosti nukuttu yö takana. Oli olevinaan kuuma, liian meluisaa (silloisella huonekaverilla oli cpap-laite, mutta sain onneksi korvatulpat niin ne helpottivat). Lisäksi oli vaihtelevasti tosi vahva tunne siitä, että joku tuijotti tai joku oli huonekaverin sängyn vieressä. Ikkunastakin vetää. 

Kokemusasiantuntijan puheenvuoro oli todella samaistuttava. Olen itsekin tottunut suorittamaan ja miellyttämään muita. Tuli myös mieleen kokemus, kun minulla aikoinaan todettiin paniikkihäiriö, niin pari sukulaista pakotti huumetesteihin. Pelottaa, että mitä jos samat sukulaiset saavat tietää minun olevan osastolla, niin mitä sitten keksivät.

Päiväkahvin jälkeen oli pakko ottaa nokoset, silmät eivät vain yksinkertaisesti pysyneet auki. Ennen nukahtamista tuli kuin taikaiskusta pahoja ajatuksia: tapan itseni kun täältä pääsen. Pelästyin itsekin. Laitan tuon ajatuksen väsymyksen piikkiin. 

Pelottaa etten koskaan tule olemaan työkykyinen. Lähestulkoon jokainen työsuhde ja koulutus päättynyt sen takia, etten vain yksinkertaisesti ole jaksanut. Viimeisinkin työsuhde kaatui siihen. Alkuvuodesta olisi tarkoitus lähteä taas koulunpenkille, mutta katsotaan nyt. 

Jonkun tovin jo miettinyt, että haluaisin kokeilla vankilaelämää. En vain tiedä minkä rikoksen tekisin.

 

16.11.2023

Jotenkin ollut pientä ahdistusta taas tänään, mutta ei niin voimakasta että olisi rauhoittavaa lääkettä tarvinnut. Iltaröökilläkin teki mieli polttaa itseä tupakalla. Nukkumaan käydessäkin tuntui hieman siltä, että joku taas tuijotti. En uskalla nukkua selkä ovelle päin.

 

19.11.2023

Ahdistusta pukkaa, mutta onneksi on lääkkeitä olemassa. Jotenkin ahdistaa mahd. kotiloma, vaikka menenkin äidin luo yöksi. Kodista on jostain syystä tullut ahdistava paikka. Siellä ei ole ketään kenelle jutella jos kaipaa juttuseuraa. Ahdistaa naapureiden äänet ja ulkona ajavat autot, että jos joku tietty sukulainen tulee ovelle. Alaovi on toki onneksi lukossa, mutta silti... Ahdistaa edes ajatella paria tiettyä sukulaista, että mitä keksivät jos saavat tietää että olen osastolla. 

Halaustakin kaipaisi silloin tällöin, mutta ei ole oikein ketään jota voisi halata.

Saisipa kerralla useamman kuin yhden rauhoittavan (--> itsetuhoisuus)...

Illat ja yöt aina pahinta aikaa, en oikein itsekään tiedä miksi.

Tuntuu taas siltä kuin joku tuijottaisi. 

En jaksaisi enää säätää taloudellisten asioiden kanssa...

Ahdistaa taas elämä...

 

20.11.2023

Elämä, tai lähinnä tulevaisuus ahdistaa. Kun en koe olevani työ- tai opiskelukykyinen, en ole koskaan kokenut olevani. Ainakaan kokoaikaiseen työhön en pysty, väsyn niin helposti ja voimakkaasti. 

Poissaolokohtauksiakin tulee vähän väliä, ahdistavia...

Kotilomalla, äidin luona. Sairaalassa dkt-ryhmän tunnin "istunto" tuntui 10 minuutilta, saattoi vaikuttaa nuo toistuvat poissaolokohtaukset. 

Pientä ahdistusta havaittavissa, kun äidin luona kaikki verhot auki. Pelottaa, että joku tarkkailee, vaikka ollaankin kerrostalon toisessa kerroksessa ja takapihan puolella puustoa. 

Keskittymiskykykin ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Ulkomaisia ohjelmia katsoessa en pysy tekstityksissä perässä. 

Käsivarsi taas parina päivänä kaivannut jotakin terävää...

 

21.11.2023

Heti aamusta poissaolokohtauksia...

Kävin äsken iltaröökillä, näytti siltä kuin joku olisi seissyt viereisen rakennuksen pihalla ja tuijottanut. Katsottava huomenna valoisan aikaan että vieläkö sama "hahmo" näkyy siellä.

Eräs sukulainenkin yritti soittaa äsken, mutta en huomannut kun olin katsomassa televisiota. Ahdistaa vastata hänen puheluihinsa, kun en haluaisi että hän saa tietää minun olevan osastolla, sitten siitä tietäisi koko suku. Elleivät tiedä jo erään toisen sukulaisen kautta, jonka kanssa ollaan Facebook-kavereita. 

Ikkunasta kun vetää, niin välillä tuntuu siltä kuin joku hengittäisi suotaan mua päin.

Ahdistaa koko elämä...

 

22.11.2023

Jouduin jo aamupäivästä ottamaan rauhoittavaa, kun ahdisti niin paljon. Eräs ystävä oli käynyt päivystyksessä ahdistuksen ja itsetuhoisuuden takia, mutta olivat vaan lähettäneet hänet takaisin kotiin. Kertoi, että oli ollut lähellä ettei ollut vetänyt ranteita auki.

Ahdisti myös se, kun erään sukulaisen kanssa pitäisi soitella tänään.

Tuo rauhoittava rupeaa väsyttämään tosi paljon, haluaisin sen tilalle jonkin muun lääkkeen...

Pelottaa, että ystävä tekee itselleen jotakin.

En muista oliko eilen illalla vai tänään aamupäivästä, kun näin "olohuoneen" pöydällä terävän lyijykynän, niin teki mieli työntää se ranteesta läpi...

Tykkäisin lukea kirjaa, mutta en pysty keskittymään...

Aina kun osaston ovikello soi, pelkään että eräs tietty sukulainen on oven takana.

Ruokakaan ei ole oikein tänään maittanut, mutta olen kuitenkin yrittänyt syödä.

Välillä kun lukee näitä omia kirjoituksia jälkeenpäin, niin iskee katumus/ahdistus siitä, minkälaisia ajatuksia on ollut. 

Erään sukulaisen kanssa soiteltiin äsken, ei vaikuttanut siltä että tietää minun olevan osastolla. Kyseli toki oonko ollut terveenä.

Oon jotenkin niin väsynyt...

Tuulinen ilta, niin talon rakenteet ja tikapuut ääntelevät, olen jotenkin tosi säikkynä ja ahdistunut noista äänistä...

On taas sellainen tunne että joku tuijottaa. 

Yritän olla mahdollisimman hiljaa, etten häiritse "naapureita".

 

23.11.2023

Kävin kävellen kioskilla, teki hyvää.

Naapurihuoneeseen muutti uusi asukas, jostain syystä nosti vanhat traumat pintaan... Pelottaa, että tulee mun huoneeseen...

Jotenkin kotiutuminenkin stressaa, miten pärjään mahd. itsetuhoisten ja psykoottisten oireiden kanssa. Pelottaa sielläkin että joku tulee asuntooni (kenelläkään ei ole vara-avainta, mutta aina on tiirikointimahdollisuus). Kotona ei myöskään ole ketään kenelle puhua jos siltä tuntuu.

Osaston puhelinkin jos soi, niin pelkään että joku sukulainen soittelee ja kyselee minusta. 

Tekisi mieli lukita ovi yöksi, ettei kukaan vaan pääse huoneeseen yöllä. Pelottaa, että joku tulee huoneeseen kun nukun, ja tulee mun viereen tai "puukottaa" mua kynällä. 

Nyt myös sillä mun "näkemällä" hahmolla on kävelykeppi, johon nojaten tuijottaa mua huoneen ovelta. 

Kotona avaamaton purkki rauhoittavia, houkuttaisi kovasti...

 

24.11.2023

Kävin äsken tupakalla, teki taas mieli polttaa itseä tupakalla tai sytkärillä...

Pelkään, että Whatsappissa näkyy mun sijainti, ja että pari sukulaista näkee sitä kautta että oon osastolla...

Jos televisiossa näkyy iltainen/öinen maisema, niin tuo mun "näkemä" hahmo ilmestyy sinne maisemaan (/metsään)... Tarkkailee mua silloinkin kun kirjoitan tähän vihkoon. Se näkyy myös urheilukisojen katsomossa...

Musta tuntuu, et mua kuunnellaan huoneen oven läpi. 

Tekisi taas mieleni ottaa useampikin rauhoittava... Lueskelen netistä voiko tuosta rauhoittavasta saada yliannostuksen...

Nyt tuntuu siltä, että puhelimen kuulokeliitännän kautta mua tarkkaillaan. Piti kääntää puhelinta.

Vaikka huoneessakin valot päällä, niin silti tuntuu siltä et mua tarkkaillaan. 

 

25.11.2023

Heti aamusta taas poissaolokohtauksia. 

Nukuin jotenkin levottomasti ja huonosti, liekö täysikuu tuloillaan. 

Ulkoillessa tuli tunne, että joku seuraa...

 

26.11.2023

Pariin otteeseen tehnyt mieli huudella ihmisille törkeyksiä, kuten "punkero", "unikeko", "rampa"... Kävi myös vettä juodessa mielessä, että olisi lyönyt valaisimen hajalle.

Pari poissaolokohtausta tullut.

Yöllä heräilin pari kertaa.

Ajattelen taas kuolemaa. Sit kun kuolen, niin en halua että musta jää mitään jäljelle, niin ei sukulaisten tarvitse huolehtia hautajaisista jne... Joku erittäin raju auto-onnettomuus tms...

Väsyneenä tulee tosi helposti kuolemaan liittyviä ajatuksia.

Huonekaveri lähti äsken suihkuun, jotenkin mua pelotti jäädä yksin huoneeseen. 

Joitakin vuosia sitten päätin, että sitten kun äidistä aika jättää, niin en minäkään täällä sen jälkeen enää kauaa ole.

 

27.11.2023

Muutin toiseen huoneeseen. Mulla on aina jonkinasteista luottamusongelmaa huonekaveria kohtaan, että mitä jos hän varastaa multa jotakin tai lukee tätä mun päiväkirjaa.

 

28.11.2023

Kävin kävelemässä pienen lenkin. Lumityöntekijä puhui puhelimessa, niin mun ensimmäinen ajatus oli, että "juoruaa" musta mun sukulaisille...

En tiedä onko niskat jumissa vai mitä, muttakun siirrän päätä/katsetta nopeasti, niin tulee sellaisia sähköiskumaisia tuntemuksia...

Lieviä kuolema-ajatuksia taas. Käännyin kasvot seinään päin, niin tuli sellainen tunne että joku seisoi takanani tai istui huonekaverin sängyn laidalla ja tuijotti. Enää se ei onneksi pelota yhtä paljoa kuin aiemmin. 

 

29.11.2023

Otin pienet nokoset aamupalan jälkeen, ennen nukahtamista tuli taas viiltelyajatuksia...

Tänään taas väsyttää jotenkin tosi paljon... Itsensäsatuttamiseen liittyviä ajatuksiakin, pistän ne väsymyksen piikkiin...

Välillä kun sanon jotain, eikä kukaan reagoi mitenkään, niin muutaman sekunnin päästä tulee sellainen olo, että sanoinko sittenkään ääneen mitään...

 

30.11.2023

Luin eilen vai toissapäivänä lehdestä seurantalaitteista/-sovelluksista, aloin miettimään että mitä jos jollakin mun sukulaisella on joku sovellus jolla pystyy seuraamaan mun menemisiä ja tekemisiä...

Pelottaa mahd. kotiloma, että miten selviän viiltelyajatusten kanssa...

 

 

 

Huh, eka osa oli nyt tässä.. Toinen osa tulee jossakin vaiheessa.

 

Niin ja joo, sairaslomatodistuksessa koodi F32.3, eli vaikea-asteinen psykoottinen masennus. Diagnoosi voi vielä muuttua, kun ollaan tehty erinäisiä testejä (mm. Skid2)...

 

Heippa pitkästä aikaa!

Tällä kertaa aiheena seksuaalisuus ja identiteettikriisi.

Oon aina tiennyt olevani vähintään bi. Nyt tässä jokusen kuukauden pähkäillyt, että olenko tosiaan "vain" bi, vaiko kenties ns. myöhäisherännyt lesbo. 

Parisuhde miehen kanssa päättyi joku aika sitten, siihen oli erinäisiä syitä. Yksi suurimmista syistä kuitenkin oli tämä mun identiteettikriisi. En saanut suhteesta enää mitään irti, janosin koko ajan vain enemmän ja enemmän naisia. Aina kun oon ollut miehen kanssa suhteessa, niin on ollut sellainen tunne että jotakin puuttuu, enkä oo saanut seksistäkään juuri mitään irti. Aina esim. yhdynnän aikana tullut sellainen fiilis, että loppuisi jo... Jossain vaiheessa suhdetta sitten on tullut just tää, että kaipais sitä naista rinnalleen. Oon aatellut että olisin mahdollisesti polyamorinenkin, mutta kun en oo naisen kanssa seurustellut niin en osaa sanoa, että tulisko silloin jossain vaiheessa kanssa tää, että kaipais miestäkin.. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pelkkä nainen riittäisi paremmin kuin hyvin. 

Aseksuaalisuus/demiseksuaalisuus myös ollut miehessä, mutta koska naiset kiihottaa, niin en tiedä.. Kuitenkin ajatus seksistä miehen kanssa etoo/ahdistaa, se on ollut aina jotenkin sellaista "pakkopullaa", harrastanut sitä pääasiassa toisen mieliksi, ja että parisuhde tuntuisi parisuhteelta. Halit ja pusut miehen kanssa ok, mut siihen se jääkin...

Tulevaisuuden suunnitelmat sitten.. Biologisia lapsia en välttämättä halua, koska olen erityisherkkä introvertti, aistiyliherkkä ja alaselässäkin välilevyn pullistuma. En näe itseäni parisuhteessa tai asumassa miehen kanssa, mutta naisen kanssa osaisin kuvitella itseni olevan ja asuvan.. Mulle olis ok jos kumppanilla olisi lapsi entuudestaan, kunhan vaan mulle järjestyy se oma rauhakin säännöllisin ajoin. 

Jotenkin tuntuu haastavalta kirjoittaa tätä, kun ajatukset pyörii vaan omassa identiteetissä, että mikä se oikein mahtaa olla. Pahoitteluni siis jos tässä on asiavirheitä tai teksti on jotenkin epäselvää, en vaan osaa kunnolla nyt keskittyä kun oon hukassa itseni kanssa.

En tiedä, saa esittää lisäkysymyksiä jos joku jäi mietityttämään.

Heipsan pitkästä aikaa! 

Oon pahoillani etten oo kirjoittanut aikoihin, mutta oon ollut olevinani niin kiireinen etten oo kerenny/jaksanu.. Tällä viikolla tulee nyt ainakin tää postaus ja yksi toinenkin, en tiedä vielä tuleeko kolmas ja neljäskin :D

Mistäköhän sitä sitten alottais.. Tässä on tapahtunut niin paljon kaikenlaista... Noh, alotetaan nyt jostain. Nää asiat ei tuu missään tietyssä järjestyksessä.

 

• Opiskelukuviot muuttumassa, oon edelleen logistiikan puolella kirjoilla, mutta aloitan aikaisintaan toukokuussa lähihoitajaopinnot (opintojen piti alunperin alkaa nyt tän kuun lopussa, mutta olikin niin vähän aloittajia niin aloitusajankohta siirtyy).
• Suhdekuviotkin hieman muuttuneet. Olen edelleen saman miehen kanssa, mutta suhde on siinä määrin avoin, että saan toteuttaa mun bi-puoltani (muut miehet ei kiinnosta). 
• Oon taas psyk. polin asiakkaana, syyskuussa iski taas masennus/uupumus. 
• Vihdoin on alettu tutkimaan mun alaselkäkipuja (ja niihin liittyviä sivuoireita). Päivittäin on erinäisiä kipuja ja tuntohäiriöitäkin. Yks lääkäri toi esiin MS-taudin mahdollisuuden. Nyt torstaina menossa neurologille ensitapamiseen, katsotaan mitä siellä selviää.
• Raitis elämä on päättynyt (päättyi loka-marraskuussa Halloween-bileissä, olin pukeutunut piruksi niin taisin hieman liikaa eläytyä rooliini)..
• Autourheiluun liittyen, mulla on nykyään jokkistutkinnon ja rallitutkinnon lisäksi toimitsijalisenssi (jokamiehenluokan nopeus). 
• Olen aloittanut keikkatyöt henkilökohtaisena avustajana. Tykkään kyllä kys. työstä :)

 

 

Nyt ei tule muuta mieleen, päivitän tätä sitten jos muistan jotakin tärkeää.

 

Jees, aiheena siis elämäni sanat, sanat jotka kuvastavat mun elämää jollakin lailla. Oon tehnyt samanmoisen postauksen aiemminkin, mut teen nyt uusiksi kun elämäntilanne on ehkä hieman muuttunut edellisestä..

 

A: ajokortti, aitous, avoimuus, alibi (lehti), absolutismi, autourheilu, avuliaisuus

B: bingo, BDSM, blogi, bi, blondi

D: demiseksuaalisuus

E: erityisherkkä, eläinrakkaus, elämäntaparemontti

H: huumorintaju, herkuttelu, hapankorput, Huawei, halailu, hevoset, huomiovaatteet

I: itsenäinen, itsepäinen, introvertti,

J: jääräpää, joustava, juoksu

K: kaksimielinen, koirat, kuuhulluus, kuunteleminen, kahvi, keikkatyöt

L: lenkkeily, lukeminen, läppäri, lääkkeettömyys, lävistykset, logistiikka

M:  mietteliäs, musiikki, Matsmart

N: nukkuminen, nauttiminen, Netflix

O: oppiva, omalaatuinen, onnellinen, opiskelija

P: parisuhde, pienkerrostalo, pohjanpystykorva

R: rakkaus, r-vika, ratsastus,

S: some, sarkasmi, saunominen, Suzuki, syksy, sopeutuva

T: työteliäs, tatuoinnit, toimitsijahommat

U: utelias, uskollinen, ulkoilu, unettomuus

V: vuokra-asuminen, villasukat, viestittely, valokuvaus

Y: ystävällisyys, yleisurheilu

 

 

Sanapilvi tehty Word Art:lla.